Perustulo tarkoittaisi taattua oikeutta toimeentuloon. Se olisi käytännössä uusi ihmisoikeus, sillä se murtaisi nykyisen vastikkeellisen toimeentulon mallin. On kuitenkin eri asia toteuttaa perustulo markkinoiden kuin hyvinvoinnin puolesta.

Korkeaa perustuloa haukutaan idealismiksi, mutta todellisuudessa se on ainoaa realismia. Jos perustulo toteutetaan matalana, se johtaa työssäkäyvien köyhien matalapalkkayhteiskuntaan. Korkea perustulo sen sijaan antaa mahdollisuuden kamppailla kokonaan uudenlaisesta hyvinvoinnista.

Tämä edellyttää perustulon kytkemistä kokonaisvaltaisempaan yhteiskuntapolitiikkaan, jossa julkisella palveluvastuulla on yhä keskeinen rooli. Ilman sitä perustulo on helposti vain keino tuottaa eriarvoisuutta.

Hyvä kattaus hyvinvointiyhteiskunnan perustulosta löytyy esimerkiksi verkkolehti Jacobinista, jonka mukaan perustulon ja uuden hyvinvoinnin lähtökohtana on “työmarkkinoiden tyranniasta vapautuminen”. Ollakseen perusteltavissa perustulon on tarjottava ihmisille ulostuloa työmarkkinoilta.

Perustulon on vapautettava niin palkkatyön kahleista kuin pakkoyrittäjyydestäkin. Sen on katkaistava ylipäätään kaikki välitön toimeentulon hätä.

Samalla Jacobin kuitenkin korostaa, että hyvinvointimme edellyttää paljon muutakin kuin perustuloa. Perustulo olisi uusi julkinen palvelu, mutta tarvitsemme myös muita palveluita. Tarvitsemme päiväkoteja, kouluja, terveysasemia ja kollektiivisia vakuutuksia. Tarvitsemme monia hyvinvointipalveluja erityisryhmille suunnattuina ilman suurta markkinakysyntää. Tarvitsemme myös kalliita erikoispalveluita, joita käytämme vain  kerran elämässämme. Perustulo tarjoaa perustoimeentulon päivittäistavaroiden osalta, mutta se ei voi korvata palveluita koko elämän ajalta.

Jacobin kääntää nurin myös yleisen ajatuksen, että perustulo asettuisi julkista työllistämistä ja esimerkiksi työtakuuta vastaan. Jacobinin mukaan perustulo ennemminkin takaa, ettei työtakuu tarkoita pakkotyötä. Työtakuu mahdollistaa julkisen työllistämisen esimerkiksi kuntien yleishyödyllisissä tehtävissä. Sillä on yhä tärkeä tehtävä sosiaalisen järjestyksen ja hyvinvoinnin ylläpitämisessä. Perustulo pitää huolen, että työtakuu yhdistyy vapaaehtoisuuteen.

Tärkein seikka Jacobinin mukaan on kuitenkin se, ettei perustuloa toteuteta negatiivisena tuloverona. Negatiivinen tulovero vain uusintaisi jaon tuottaviin ja tuottamattomiin ihmisiin. Se jakaisi ihmiset yhä edelleen kahteen luokkaan, joista toiset rahoittavat toiset ja toiset elävät toisten armoilla. Tämä ei ole perustulon tarkoitus.

Yhteiskuntapolitiikassa pitäisi aina pyrkiä arvioimaan erilaisia takaisinkytkentöjä ja kerrannaisvaikutuksia. Näin pitäisi tehdä myös yhteiskunnallista toimijuutta koskevien inhimillisten vaikutusten osalta. Negatiivisen tuloveron vaikutukset olisivat erilaisiä kuin perustulolla. Negatiivinen tulovero epäonnistuisi uusien yhteiskunnallisten voimien ja toimijuuksien vapauttamisessa. Se ei olisi perustulon tavoin emansipatorinen uudistus.

Ollakseen uusi ihmisoikeus pelkän veroteknisen uudistuksen sijaan, perustulon on taattava ihmisen yhteiskunnallinen oleminen ja toimeliaisuus sellaisenaan. Tonni käteen ei kuitenkaan riitä. Lisäksi perustulon on luotava hyvinvointivaltion nahka ja yhdistyttävä palveluista ja työllisyydestä huolehtimiseen.

• Jukka Peltokoski. Kirjoittaja on Suomen perustuloverkoston hallituksen jäsen. (Teksti on osa kirjoitussarjaa jonka ensimmäinen ja toinen osa julkaistiin viime viikoilla ja viimeinen osa julkaistaan lähiaikoina.)

(HUOM: Vierasblogissa pohditaan vapaasti erilaisia perustuloon liittyviä kysymyksiä. Blogissa esitetyt mielipiteet eivät välttämättä ole Suomen perustuloverkoston mielipiteitä.)