Olisiko perustulo mahdollinen osana yhteiseurooppalaista tulonjako- ja vakauttamisjärjestelmää? BIEN Finlandin Jukka Peltokoski haastatteli vasemmistolaista talousprofessori Heikki Patomäkeä.

Jukka Peltokoski: Puhut perustulon puolesta kirjassasi Suomen talouspolitiikan tulevaisuus (Into Kustannus 2015). Mitä perustulo sinulle tarkoittaa? Miten kuvailisit perustulokeskustelua Suomessa ja ehkä laajemminkin?

Heikki Patomäki: Monet varmaan muistavat, että vaikka perustulo on vanha idea, sen yksi tunnetuista kannattajista on ollut Milton Friedman. Monien taloustieteilijöiden näkökulmasta kyse on vain negatiivisesta tuloverosta, jonka tarkoitus on korvata useimmat tai kaikki sosiaaliturvan muodot. Tämä kertoo siitä, että myös perustuloidean kohdalla olennaista on se, miten se ajatellaan toteutettavan.

Minulle perustulon tai kansalaispalkan tavoitteena on lisätä ihmisten vapautta, turvallisuutta ja tasa-arvoa. Sen pitää korvata olemassa olevat perusturvan muodot riittävän avokätisesti, mikä vähentää turhaa byrokratiaa ja ihmisten kontrollointia, eli lisää kaikkien yhtäläistä vapautta. Perustulo tarkoittaa jokaisen näkökulmasta, että tietty toimeentulo on aina taattu, teki tai valitsi ihan mitä vain. Se tarkoittaa myös mahdollisuuksien tasa-arvon lisäämistä, koska perustulo ei vähennä kenenkään mahdollisuuksia aktiivisuuteen ja omaehtoisuuteen. Perustulo toimii parhaiten sellaisessa maailmassa, missä vallitsee kaikkien halukkaiden täystyöllisyys ja tasavaltaiset hyveet kaikkien osallistumisesta.

Oikeiston ja vihreiden visio perustulosta on riittämätön. Oikeistolle se on ensisijaisesti tapa korvata nykyinen sosiaaliturva halvemmalla ja markkinaperusteisella järjestelmällä. Itse en näe perustuloa julkisesti tuotettujen koulutus-, terveys- ja muiden palveluiden vaihtoehtona, pikemminkin päinvastoin. Dekommodifikaatio eli hyödykkeistämisen purkaminen – markkinoista vapaat alueet – on keskeinen tavoite, oli perustuloa tai ei. Vihreiden visio on epämääräinen kompromissi oikeiston ja vasemmiston välimaastossa. Tyypillisesti he esittävät niin alhaista perustuloa, että se tarkoittaisi monien köyhtymistä.

JP: Olet myös pitkän linjan eurooppalaisen yhteiskunnan puolestapuhuja. Tällä hetkellä Eurooppa tai ainakin EU ja EMU ovat kriisissä. Vieläkö eurooppalainen kehitys on pelastettavissa ja pitäisikö perustulon olla osa pelastuspakettia?

HP: Otin lusikan kauniiseen käteen EI-puolen hävitessä vuoden 1994 kansanäänestyksen. Olin tuolloin mukana muun muassa television suuressa EU-debatissa EI-puolen nuorena asiantuntijana. Saman tien astuin uuteen tehtävään Ulkopoliittisessa instituutissa, vastuullani oli EU-asiat ja ulkosuhteet. Rupesin visioimaan sitä, miten EU:sta voitaisiin saada parempi paikka. Yhteenkietoutuneessa maailmassa tarvitaan globaalidemokraattisia yhteishallintainstituutioita, ja alueellisellakin tasolla voi tehdä monia asioita.

Kuitenkin EU:n ongelmat ovat vain syventyneet näiden kahden vuosikymmenen aikana. Viime kesän Kreikka-katastrofin jälkeen vasemmiston optimistienkin on ollut pakko myöntää, että pitää olla myös poislähdön strategia. EU ei ole mikään itsetarkoitus. Usein on helpompi rakentaa uusia globaaleja järjestelyitä kuin yrittää muuttaa EU:ta, jonka valtajärjestelyt ovat kovin kiinni lukittuja. Lisäksi tilanne on nopeasti huononemassa niin vasemmiston kuin demokratiankin kannalta.

Täydelliseen pessimismiinkään ei kuitenkaan ole syytä. Kansanäänestysten avulla – ja uusien kriisien avittamana – EMUa voidaan yrittää politisoida. Pitää olla rohkeutta vaatia myös kansallisia kansaäänestyksiä. Vaatimuksiin pitää kuulua yhteiseurooppalaisia vakauttamis- ja tulonjakomekanismeja, ja yhteiseurooppalainen perustoimeentulo on ehdottomasti sellainen.

JP: Kreikan perustuloverkosto teki hiljattain huomiota herättäneen kannanoton eurooppalaisen perustulon puolesta. Kreikkalaisten mukaan perustulo pelastaisi henkiä ja toimisi talousaluetta vakauttavana tulonsiirtomekanismina. Mitä mieltä olet kreikkalaisten kannanotosta? Entä pakolaiset? Voimmeko tarjota ilmaista rahaa Eurooppaan suuntaaville siirtolaisille?

HP: Olen ehdottomasti samaa mieltä. Komission edistyksellisemmissä osissa on tähän asti puhuttu lähinnä vain eurooppalaisen työttömyysvakuutusjärjestelmän luomisesta. Suurin osa komission osastoista on vastahankainen tämänkin idean kanssa, tai haluaisi vesittää sen. Eurooppalainen perustulo veisi asioita monia askeleita pidemmälle. EU-kansalaisuus saisi kokonaan uuden, solidaarisen merkityksen.

Pakolaiset ja siirtolaiset avaavat kysymyksen sisä- ja ulkopuolen, kansalaisten ja ei-kansalaisten välillä. Itse olen kosmopoliitti ja viime kädessä uskon maailmankansalaisuuteen. Kaikille ihmisillä pitää olla oikeus asua, elää, opiskella ja tehdä töitä missä haluavat. Itse olen käyttänyt tätä oikeutta moneen otteeseen.

Valmista vastausta tähän nimenomaiseen kysymykseen minulla ei ole. Useimmat pakolaiset tai siirtolaiset haluavat saada töitä tai yrittää itse. He ovat ylpeitä ja usein koulutettuja. Lähtökohtana pitää olla kaikkien ihmisten samanlainen kohtelu. Tältä pohjalta perustuloa voitaisiin kokeilla myös niille, joilla on vain oleskelulupa Suomessa. Miten tahansa ei-kansalaisten perustulo järjestetään, kokemuksista pitää voida oppia. Uudistuksen seurauksia pitää voida arvioida kriittisesti ja systemaattisesti ja mallia voidaan kehittää sen mukaan.

JP: Puhuttaessa eurooppalaisen rahajärjestelmän uudistamisesta keskitytään yleensä raha- ja finanssipolitiikkaan, ei sosiaaliturvaan. EU onkin talousliitto, jossa sosiaaliturvaan liittyvät kysymykset on jätetty jäsenvaltioille. Perustulo on yhtä aikaa rahapolitiikkaa ja sosiaalipolitiikkaa. Eurooppalainen perustulo pakottaisi kehittämään Eurooppaa myös sosiaalisena liittona. Onko tällainen kehitys mahdollista ja toivottavaa, vai onko parempi, että sosiaaliturva pidetään kansallisena kysymyksenä.

HP: Komission nykyiset aloitteet ”sosiaalisesta ulottuvuudesta” ovat paljolti yhtä tyhjän kanssa. On tärkeää miettiä yksityiskohtien tasolla, miten tällaisia puheita voitaisiin politisoida ja viedä pidemmälle. Edes sosiaalipolitiikassa ei siis ole syytä olla vain puolustuskannalla. Vasemmisto – kuten koko Eurooppa –tarvitsee aktiivista pyrkimystä rakentaa myös eurooppalaista ja globaalia sosiaalipolitiikkaa.

JP: Olemme tottuneet ajattelemaan perustuloa perustoimeentulona, joka olisi vähintään nykyisen sosiaaliturvan suuruinen. Eurooppalaisesta perustulosta keskusteltaessa ei kuitenkaan välttämättä tarkoiteta täysimääräistä perustoimeentuloa, vaan EU:n tuottamaa “lisäosaa” kansallisiin sosiaaliturvajärjestelmiin. Esimerkiksi Philippe van Parijs on keskustellut arvonlisäveroilla kerättävästä “eurodividendistä”, joka olisi suuruudeltaan muutamasta kympistä muutamaan sataan euroa. Kansallinen sosiaaliturva olisi yhä olennainen järjestely perustulon rinnalla. Näetkö tällaisen mallin mahdolliseksi ja kannatettavaksi? Millaita eurooppalaista perustuloa kannattaisi vaatia?

HP: Eurooppalaisen osuuden työttömyysturvasta tai perustulosta pitäisi olla niin korkea, että se ylittää runsain mitoin köyhimpien jäsenvaltioiden vastaavan tai analogisen tason. Näin järjestelmä tuottaisi aitoja tulonsiirtoja ja sitä kautta solidaarisuutta koko EU:n tasolla. Kaikkia kansallisia järjestelmiä EU ei missään nimessä voi korvata pitkiin aikoihin. Itse olen kannattanut EU:n budjetin nostamiseen 7-8%:in EU:n BKT:sta. Lisäksi voi olla budjetin ulkopuolisia järjestelmiä, mutta silti EU ei missään nimessä voi korvata kansallisia järjestelmiä. Pointtina on pikemminkin rakentaa EU:sta sellainen, että se on solidaarinen kokonaisuuden tasolla ja mahdollistava suhteessa jäsenvaltioihin. Nyt se edistää vain markkinakilpailua kohti pohjaa.

JP: Miten arvioisit ja erittelisit perustulon merkitystä eurooppalaisissa punavihreissä puolueissa? Onko perustulolla olennainen asema näiden piirissä? Usein tuntuu, että perustulolla on lähinnä periaatteellista kannatusta, mutta aktiivisesti ja voimalla sitä ei ajeta. Podemos ja Syrizakin ovat olleet lopulta varsin vaisuja perustulon suhteen, vaikka niiden joukossa on runsaasti sitä kannattavia aktivisteja…

HP: Näin varmaan on, tosin ihan jokaisen maan keskusteluista en uskallakaan sanoa mitään. Vaikka esimerkiksi Suomen vasemmistoliiton (toki jo osin vanhentunut) malli ei kaiken perusteella maksaisi paljokaan, monet kokevat perustulon kovin radikaaliksi ideaksi. Leikkauksien vastustamisen pyörteissä kokonaan uusi tapa järjestää ihmisten perustoimeentulo ei ehkä tunnu monista kovin houkuttelevalta, ja ihmisten mielissä varmaan kummittelee myös epäilys, että se mahdollistaisi ihmisten laiskistumisen ja syrjäytymisen.

Paras tapa lienee edetä asiassa on kokeilut ja kokemuksista oppiminen. Olen vakuuttunut siitä, että perustulo on tulevaisuuden idea. Vuonna 2050 tullaan ihmettelemään, että miten näin yksinkertainen ja toimiva idea saattoi edetä niin hitaasti 1900- ja 2000-luvuilla.

JP: Pitäisikö perustuloliikkeen keskittää voimia enemmän nimenomaan eurooppalaisen perustulon ajamiseen vai onko ajankohtaisempaa vaatia suomalaista perustuloa?

HP: Kumpikaan ei ole kovin ajankohtainen, jos ajankohtaisuudelle viitataan välittömiin toimeenpanomahdollisuuksiin. Molempia kampanjoita kuitenkin tarvitaan! Tulevaisuus on perustulon. Kampanjoiden tavoitteena on olla valmiina, kun mahdollisuuksien ikkuna lopulta avautuu.

(HUOM: Vierasblogissa pohditaan vapaasti erilaisia perustuloon liittyviä kysymyksiä. Blogissa esitetyt mielipiteet eivät välttämättä ole Suomen perustuloverkoston mielipiteitä.)