Ollessani toisella luokalla lukiossa sairastuin henkisesti. Sain diagnooseiksi mm. keskivaikean masennuksen, mielialan aaltoiluhäiriön, paniikkihäiriön ja myöhemmin post-traumaattisen stressioireyhtymän. En saanut heti kuntoutustukea tai työkyvyttömyyseläkettä koska en ollut käynyt vaadittavaa aikaa kunnallisessa terapiassa.
Elin välillä opiskelijan sairauspäivärahalla, välillä opintotuella kun taas jaksoin opiskella. Opiskelijan sairaspäiväraha on pienempi kuin opintotuki, joten sillä ei oikein tullut toimeen. Sosiaalitoimistosta sanottiin, etten ole oikeutettu toimeentulotukeen jos en eroa koulusta, koska heidän mukaansa olen oikeutettu opintolainaan.
Todellisuudessa sairaspäivärahalla ollessa ei ole oikeutta opintotukeen tai lainaan. Olisi siis pitänyt olla joko täysin sairas tai täysin opiskelukykyinen. Sain onneksi kirkolta ruoka-apua pienen tukeni lisäksi ja minulla oli reilu vuokranantaja, joka antoi lisäaikaa vuokrien maksuun. Kun välillä olin taas opiskelukykyinen, sairaspäivärahani katkaistiin ja minun piti hakea opintotukea. Päätöksen saamiseen Kelalta meni n. 3 kuukautta, jolle ajalle sain toimeentulotukea. Opintotuki vaati kuitenkin, että jaksossa pitää suorittaa tietty määrä kursseja, joten väsyin nopeasti ja jäin taas sairauspäivärahalle. Sairauspäivärahaa myönnettiin kuitenkin aina vain puoleksi vuodeksi kerrallaan. En tiedä syytä siihen.
Lopulta väsyin virastoissa juoksemiseen ja päätösten jatkuvaan odotteluun ja päätin siirtyä aikuislukioon, jotta voisin opiskella omaa tahtia ja olla tarvittaessa sairauslomalla. Olin tosin niin nuori, etten tiennyt että aikuislukiolaiset eivät saa opintotukea. Onnistuin saamaan välillä sairaspäivärahaa. Silloin kun sairasloma loppui, piti hakea muuta tukea.
En voinut ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi, koska päivälukiosta iltalukion siirtymisen välissä ei ollut lukiosta eroamista ja kuutta kuukautta. En siis ollut oikeutettu työttömyysturvaan edes sen kolmen kuukauden karenssin jälkeen. En ollut myöskään oikeutettu toimeentulotukeen samasta syystä. Sosiaalivirastossa katsottiin, että olen oikeutettu opintotukeen ja opintolainaan, koska päivälukiosta iltalukioon siirtymisen välissä ei ollut puolta vuotta. Opintotukea en tietenkään saanut, koska olin aikuisopiskelija.
Olin kuitenkin oikeutettu työmarkkinatukeen, jos tein työharjoitteluita. Tein siis niitä aina kun jaksoin ja välillä kun romahdin, hain sairaslomaa. Näin sain lukion lopulta suoritettua, tosin siihen meni 5 vuotta. Lukion jälkeen muutin Kuopioon, pääsin tukiasuntoon ja sain kuntoutustukioikeuden. Nykyään asun Ylivieskassa, saan kuntoutustukea, enkä ole koskaan syönyt näin hyvin. Käyn joka viikko terapiassa ja opiskelen ammattia iltalukiossa, koska sitä voin tehdä omaa tahtia.
Kahdeksan vuoden sairastamisen jälkeen alkaa näyttää siltä, että joskus vielä olen työkykyinen 🙂 Ainakin osa-aikatöihin. Minulla on vielä kamalia muistoja siitä kun jäin usein kolmeksi kuukaudeksi byrokratian loukkuun ja en saanut mitään muuta tukea kuin kirkon ruokakortteja. Olin kuitenkin vain 17-vuotias ja vakavasti sairastunut. Silloin oli luottamus aikuisiin ja yhteiskuntaan täysin kadoksissa ja yritin kaksi kertaa itsemurhaakin. Nyt on ihanaa kun on jo melkein aikuinen ja ei tarvitse elää muiden armoilla. Ja osaan seilata tukiviidakoissa varmaan paremmin kuin yksikään Kelan työntekijä!
Kuntoutuja ja aikuisopiskelija -87