Perustulo visioksi uuden kynnyksellä

Perustulo on koronakriisin aikana tullut erityisen ajankohtaiseksi. Lähes yksimielisiä ollaan siitä, että ensin on huolehdittava ihmisten terveydestä. Talousasiantuntijat ja poliitikot esittävät, että seuraavaksi pitää auttaa yrityksiä ja ”työllisyyttä”. Mutta eikö terveyshuollon varmistamisen jälkeen tulisi olla huolissaan kaikkien ihmisten toimeentulosta, myös heidän, jotka eivät työllisty? Jos yksityisiä yrityksiä voidaan pitää pystyssä ja ylläpitää valtion ja kuntien välttämättömiä palveluita kuten terveydenhuoltoa ja koulutusta, niin toimeentulo on useille turvattu. Näin ei nyt kuitenkaan tapahdu. Yritykset joutuvat lomauttamaan ja irtisanomaan työntekijöitä. Valtion ja kuntien rahoitus- ja työllistämismahdollisuudet ovat vaarassa.

Massiivisia tukitoimia ollaan kohdistamassa yrityksiin, mutta kohdentamisessa on ollut ongelmia. Työttömyyskorvausten jakoa on laajennettu, mutta siinäkin on ollut ongelmia. Samoja ongelmia on ollut ennen koronakriisiäkin, mutta tämä kriisi ja sen helpottamiseen tarkoitetut toimet korostavat byrokratian ja kohdentamisen ongelmia. Useat poliitikot ja keskustelijat sanovat, että ”Suomi ei ole koronakriisin jälkeen entisensä”. Voisiko vastikkeeton perustulo olla yksi uuden ”normaalin” tärkeä osa?

Työ on määriteltävä uudelleen

Demokraattisissa hyvinvointiyhteiskunnissa kansalaisten perusoikeutena on turvattu toimeentulo. Sen vastineeksi, velvollisuudeksi, edellytetään usein ”työntekoa” ja siitä maksettavaa veroa yhteiskunnan palveluiden ja oikeuksien rahoittamiseksi. Veronmaksuvelvoitteen täyttäminen edellyttää, että on työstä koituvia ansiotuloja, muuta tuloa tai varallisuutta. Edellytetään, että ihminen pääsääntöisesti itse ansaitsee toimeentulonsa, mitä voidaan mitata taloudellisin laskelmin ja bruttokansantuotteessa.

Kun ihminen luokitellaan köyhäksi tai työttömäksi, hänen ihmisarvonsa tavallaan laskee. Työttömän ja köyhän halua olla hyödyllinen yhteisölleen saatetaan epäillä. Siksi työttömyyden ja sosiaaliturvan hoitoon on rakentunut monimutkainen ja byrokraattinen järjestelmä. Pakotteilla ja keinotekoisilla toimenpiteillä pyritään ”työllistämään”, vaikka sopivaa ja riittävän toimeentulon takaavaa työtä ei olisi tarjolla.

Nyky-yhteiskunnassa työn luonne on muuttunut. Siksi pitäisi määritellä laajemmin mitä työ on. Talouden ja rahan ylikorostus jättää huomioimatta, että yhteiskunnissa on paljon muutakin toimintaa ja työtä kuin palkka- ja ansiotyö. Taloustieteiden pohjalta tehdään usein  päätelmä, että raha/palkka olisi tärkein työmotivaatiotekijä, mutta se ei pidä paikkaansa. Työyhteisöjä vastaavia yhteisöjä on muitakin. Yhteiskuntamme ei toimisi ilman laajaa vapaaehtois- ja talkootyötä, joita pitäisi arvostaa enemmän. Vastikkeeton perustulo toisi sellaisen arvostuksen, turvaisi perustoimeentulon ja kohottaisi kaikkien ihmisarvoa.

Lääke köyhyyden torjuntaan

Mitä vastikkeeton perustulo on tai ei ole? Vaikka perustulosta on käytetty kansalaispalkka-nimeä, se ei ole palkkaa, vaan pohjimmiltaan perustoimeentulon takaava kansalais-/ihmisoikeus. Se on säännöllisesti ja ehdoitta kaikille maksettava summa rahaa. Sillä voidaan korvata perustoimeentulon takaavia nykyisiä sosiaalitukia, kuten toimeentulotukea, työmarkkinatukea jne. Suuri- ja keskituloisilta perustulon tuoma tulonlisäys perittäisiin takaisin verotuksessa.

”Puhtaan” vastikkeettoman perustulon määritelmä on selkeä, mutta sitä lähellä olevia malleja ja toteuttamistapoja on useita. Hyvinvointiyhteiskunnissa perustulo korvaisi sosiaalikuluja. Näin voitaisiin rahoittaa perustulon kustannuksia ja edetä pienemmästä perustulosta kokeiluin ja tutkimuksin kohti parempaa perustuloa. Kun ihmisellä on pienenkin perustulon pohjalta varmuus jonkinlaisesta toimeentulosta ilman pelkoa sen menettämisestä monimutkaisen sosiaalibyrokratian takia, hyvinvointi ja motivaatio työhön paranee. Tästä on näyttöä maailmalla lukuisista kokeiluista, myös Suomessa tehdystä osittaisen perustulon kokeilusta, jonka uusimpia tuloksia esiteltiin KELA:n julkistamistilaisuudessa 6.5.2020.

Tiedämme, että nykymaailmassa olisi varallisuutta nälän ja absoluuttisen köyhyyden voittamiseen, jos vain olisi poliittista tahtoa. Köyhyys on usein levottomuuksien ja konfliktien taustalla. Pienenkin perustulon toteuttaminen olisi hyvä alku nälän ja köyhyyden voittamiseen.

Päämääränä hyvinvointi

Perustulolla voi olla myös kokonaistalouteen piristävää vaikutusta, kun pientuloisen kulutusmahdollisuudet paranevat ja uskalletaan ryhtyä pienyrittäjäksi. Kulutuksen lisääntyminen ja yrittäjyyden mahdollistuminen tehostaisivat taloutta. Näin voitaisiin rahoittaa myös perustuloa. Taloustieteilijät puhuvat ns. dynaamisista vaikutuksista.  Perustulo edellyttää kuitenkin ajatustavan muutosta työn ja toimeentulon suhteeseen, mitä saksalainen suuryrittäjä Werner Götz on kuvannut “kopernikaaniseksi” ajatustavan muutokseksi. Perusajatuksen Götz on kiteyttänyt seuraavasti perustuloakin tarkoittaen: “Tulo ei ole palkka työstä, vaan työn mahdollistaja”.

Perustuloa on sanottu myös sosiaaliseksi osingoksi. Maailmassa on paljon yhteiseksi miellettyä omaisuutta, kuten vesiä, maata ja luonnonvaroja. Ihmisten ja instituutioiden työn tuloksena on sukupolvien aikana syntynyt tietotaitoa, uusia instituutioita, pääomia, infraa ja yhteiskuntienkin rahoittamaa varallisuutta, mitä ihmiset ja yritykset hyödyntävät. Koska  varallisuus ja perintö on paljolti yhdessä tehtyä, se kuuluu ainakin osittain kaikille eikä vain aikaisemmin toimineiden henkilöiden perillisille tai yrityksille. Näitä aikaisempien sukupovien töiden tuloksia voitaisiin siis jakaa sosiaalisena osinkona, mikä on yksi perustulon malli ja muoto.

Pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon sisältyy jo nyt laaja vähimmäisturva, joka muistuttaa perustulojärjestelmää. Siitä puuttuu vain se, että tämä turva annettaisiin kaikille tuloista tai varallisuudesta riippumatta ja vastikkeettomasti. Perustulon toteuttaminen veisi loppuun sen kehityksen, minkä hyvinvointivaltion kehittäjät ovat pistäneet alulle. Tällöin hyväksyttäisiin päämääräksi (visioksi) täydellinen perustulojärjestelmä ja siihen pyrittäisiin pienin osauudistuksin (siirtymävaiheen perustulo), joita ovat lapsilisäjärjestelmän vahvistaminen, kansan-/takuueläkkeen perusosan vahvistaminen, “yhden luukun” periaatteen kehittäminen, opintotuen kehittäminen jne. Oleellista on, että päämäärä pidetään mielessä, kun puretaan byrokratiaa, uudistetaan sosiaaliturvaa ja verotusta. Suurta mullistusta ei aluksi tarvittaisi, vaikka ajatustavan muutoksen seuraukset voisivat olla suuret. Tarvitaan vain myönteinen poliittinen tahto. Kyse voisi olla aluksi verotus- ja sosiaaliturvajärjestelmän yhdistämisestä negatiivisen tuloveron mallin avulla. Jatkossa perustulojärjestelmän pitäisi olla sosiaaliturvajärjestelmästä erillään.

Markku Ikkala, YTM

Juttu on julkaistu lyhennettynä mielipidekirjoituksena Keskisuomalaisessa 25.6.2020.