SDP:n Tytti Tuppuraisen mukaan perustuloa ei pidä kokeilla, koska ”oletukset ovat vailla todellisuuspohjaa”. Tuppuraisen mukaan työmarkkinoilla ei ole tapahtumassa rakennemuutosta ja epätyypilliset työsuhteet, kuten pätkä- ja keikkaduunit, eivät ole kasvussa. Lisäksi Tuppuraisen mielestä perustulo syrjäyttäisi työmarkkinoilta heikommassa asemassa olevia.
Meikästä tuntuu, että Tuppurainen on pahasti väärässä ja työmarkkinoilla on oikeasti tapahtumassa murros. Esimerkiksi työttömien määrä on jatkuvassa kasvussa, yritykset siirtyvät ja siirtävät toimintojaan kasvavissa määrin ulkomaille, korkeakoulutetut joutuvat pitkäaikaistyöttömiksi istumaan työkkärin jonoon ja niin edelleen.
Tuppuraisen suurin ongelma on, että hän katsoo tyypillisten työsuhteiden määrää suhteessa kaikkiin työsuhteisiin. Tällöin muutosta ei olekaan tapahtunut. Muutos on siinä, että ihmisiä on vähemmän töissä kuin ennen. Tyypillisten työsuhteiden määrä on toki suhteessa suurin piirtein sama kuin ennen, mutta absoluuttisesti töiden määrä on vähentymässä ja yhä useampi ihminen on työttömänä.
Automaatio, globalisaatio, tietoyhteiskunta ja muut ilmiöt aidosti muuttavat ja ovat muuttamassa työmarkkinoita. Se, että Suomen työllisyyspolitiikka ei sopeudu siihen, ei tarkoita, etteikö muutosta tapahtuisi. Se tarkoittaa ainoastaan, että työllisyyspolitiikka on jäykkää, joustamatonta ja vanhankantaista.
Ja juurikin jäykkä työllisyyspolitiikka on syynä, minkä vuoksi epätyypilliset työsuhteet eivät yleistä, vaan ihmiset ennemmin joutuvat työttömiksi. Esimerkiksi työehtosopimusten yleissitovuus ja muut työmarkkinoita jäykistävät tekijät tarkoittavat, että usein ainoat mahdollisuudet ovat joko tarjota tavanomaista työsuhdetta tai olla tarjoamatta työsuhdetta ollenkaan. Tämän vuoksi ihmiset ennemmin joutuvat työttömiksi kuin saisivat edes pätkäduuneja tai osa-aikaista hommaa. Työmarkkinat siis ovat muuttuneet, mutta Suomen työllisyyspolitiikka ei jousta niiden mukana, mikä luo työttömyyttä ja ylläpitää vakaita työsuhteita sille yhä harvenevalle joukolle ihmisiä, joille töitä ylipäätään on tarjolla.
Toinen asiaan vahvasti vaikuttava tekijä on suomalainen sosiaaliturva. Mikäli ihminen joutuu sosiaaliturvalle, hänen on usein vaikea ottaa työtä ylipäätään vastaan, sillä työn tekeminen voi jopa heikentää hänen asemaansa. Työn tekemisestä joutuu siis helposti itse maksamaan. Monille suurin piirtein ainoat työsuhteet, joiden vastaanottaminen on kannattavaa, ovat perinteiset kahdeksasta neljään -kestosuhteet. Tämän seurauksena ihmiset jäävät työttömiksi.
Ratkaisu molempiin ongelmiin on tietenkin perustulo ja sääntelyn keventäminen esimerkiksi työehtosopimusten yleissitovuudesta eroon hankkiutumalla. Tällöin ihmisille voidaan tarjota myös pätkä- ja keikkahommia helpommin ja ihmisillä on vapaampi mahdollisuus neuvotella itse työn ehdoista ja palkkioista. Perustulo varmistaa, että kukaan ei suorilta käsin myöskään kuole nälkään, vaikka töitä ei aina olisikaan, minkä lisäksi se purkaa suurimman osan kannustinloukuista välittömästi ja antaa jokaiselle mahdollisuuden tehdä töitä ilman, että työn tekemisestä joutuu ongelmiin.
Ennen kaikkea heikommassa asemassa oleville ihmisille perustulo olisi etu. Perustulon ansiosta myös vähemmän tuottaville ihmisille voidaan tarjota töitä. Tällä hetkellä työllistämisen hinta on korkea, minkä vuoksi ne, joiden tuottavuus on matala, eivät saa helposti töitä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi kouluttamattomia ja niitä, joilla ei ole työkokemusta. Tämän johdosta he pysyvät työttöminä. Perustulon avulla heille voitaisiin kuitenkin maksaa nykyistä pienempää palkkaa, sillä myös sillä tulisi toimeen. Perustulo siis mahdollistaisi yhä useamman ihmisen palkkaamisen ja töiden tekemisen sen sijaan, että he vain makaisivat kämpillään.
Perustulon taustalla olevat oletukset eivät ole väärässä. Suomen työllisyyspolitiikan taustalla olevat oletukset sen sijaan ovat väärässä. Perustulokokeilu on hyvä asia ja on järkevää, että sosiaaliturvaa oikeasti kehitetään osallistavaan suuntaan sen sijaan, että nykyiseen jäykkään ja vanhankantaiseen järjestelmään hirttäydyttäisiin suoraan kaulasta.
– Jiri Keronen, Piraattipuolue
(Teksti on alunperin julkaistu Uudessa Suomessa.)