Minun ajattelussani perustulo ei ole visio täydellisestä yhteiskunnasta eikä lupaus helposta elämästä. En pidä sitä ratkaisuna kaikkiin ongelmiin, eikä sen ole tarkoituskaan olla. Kyse on perustavanlaatuisemmasta kysymyksestä: kykeneekö nykyinen järjestelmä turvaamaan elämän perusedellytykset tavalla, joka kestää jatkuvaa muutosta.

Jokainen ihminen tarvitsee joka päivä samoja asioita: ruokaa, suojaa, lepoa ja perusturvaa. Nämä eivät ole mielipidekysymyksiä tai ideologisia valintoja. Ne ovat biologisia tosiasioita. Talousjärjestelmän alkuperäinen tehtävä on ollut näiden tarpeiden turvaaminen järjestelmällisesti, ei sattuman tai hyvän tahdon varassa.

Nykyisessä markkinataloudessa toimeentulo on sidottu lähes kokonaan työmarkkinoihin. Ajatus on yksinkertainen: työstä saa rahaa, ja rahalla hankitaan elämän edellytykset. Työmarkkinat eivät kuitenkaan tarvitse kaikkia.

Markkinat valikoivat. Ne etsivät tuottavimpia, nopeimpia, joustavimpia ja kustannustehokkaimpia. Tämä kuuluu niiden toimintalogiikkaan. Samalla syntyy pysyvä jännite: kaikki ihmiset eivät voi olla parhaimpia ja kyvykkäimpiä, vaikka kaikilla on samat perustarpeet.

Keskeinen ongelma liittyy siihen, mihin riski kohdistuu. Nykyjärjestelmässä riski ei synny yksilön valinnoista. Se on seurausta markkinoiden peruslogiikasta. Se, etteivät kaikki mahdu työmarkkinoille, ei ole poikkeus. Se on järjestelmän pysyvä ominaisuus. Tästä huolimatta tämän rakenteellisen piirteen seuraukset kohdistuvat lähes kokonaan yksittäisiin ihmisiin.

Ihminen ei voi valita olla osallistumatta tähän järjestelmään. Hän ei voi irrottautua työmarkkinoista ilman seurauksia, eikä hän voi vaikuttaa siihen, milloin markkinat tarvitsevat hänen osaamistaan tai milloin eivät. Tästä huolimatta vastuu toimeentulosta asetetaan lähes kokonaan hänen kannettavakseen.

Perustulo on keino tasata tätä asetelmaa. Se siirtää osan markkinoiden rakenteellisesta riskistä yhteiskunnan vastuulle. Näin riskit jakautuvat tilanteissa, joihin yksittäinen ihminen ei voi itse vaikuttaa.

Ilman perustuloa järjestelmä toimii reaktiivisesti. Ihminen putoaa työmarkkinoilta, ja vasta sen jälkeen käynnistyvät tukihakemukset, ehdot, arvioinnit ja kontrolli. Toimeentulo muodostuu jatkuvaksi prosessiksi, jossa ihmisen on toistuvasti perusteltava oma tilanteensa.

Perustulo muuttaa asetelman ennakoivaksi. Se luo pysyvän pohjan, jonka varaan muu elämä rakentuu. Turva on osa järjestelmää, eikä synny vasta jälkikäteen tai ehdollisena.

Rahoituksesta kysytään usein ensimmäisenä. Kysymys perustuu oletukseen, että julkiset menot ja talouden toimeliaisuus ovat toisistaan irrallisia.

Todellisuudessa ne kytkeytyvät toisiinsa.

Kun perusturvaa vahvistetaan, taloudellinen toimeliaisuus lisääntyy. Raha kiertää arjen menoina, palveluina, yritystoimintana ja verotuloina. Taloudellinen toimeliaisuus syntyy siitä, että ihmisillä on mahdollisuus käyttää rahaa arjessaan. Kysyntä edellyttää ostovoimaa.

Perustuloon liitetään ajatus passivoivasta vaikutuksesta. Tämä pohjautuu käsitykseen, jossa ihmisen taloudellinen merkitys määrittyy yksinomaan työn kautta ja taloutta tarkastellaan vain tuotannon näkökulmasta.

Käytännössä perustulo mahdollistaa osallistumisen talouden kiertoon. Ihminen, jolla ei ole tosiasiallista toimeentuloa, ei ole taloudellinen toimija. Hän ei pysty tekemään valintoja, sitoutumaan tai ylläpitämään arkea.

Perustulo palauttaa ihmiset talouteen toimijoina. Se mahdollistaa päätöksiä, palvelujen käyttöä, kouluttautumista ja hallittujen riskien ottamista. Toimiva talous edellyttää tätä.

Keskeinen kysymys on talouden rakenne: voivatko ihmiset olla osa sitä myös silloin, kun työmarkkinat eivät heitä hetkellisesti tarvitse. Perustulo säilyttää työn merkityksen ja irrottaa elämän perusedellytykset työmarkkinoiden jatkuvasta hyväksynnästä.

Maailma muuttuu jatkuvasti. Elinkeinot katoavat, teknologia korvaa työtä, kriisit ja häiriöt tulevat odottamatta. Toimiva yhteiskunta on rakennettu niin, etteivät muutokset kasaudu yksittäisten ihmisten kannettaviksi.

Mulle perustulo ei ole ideologinen lupaus paremmasta ihmisestä tai yhteiskunnasta. Se on rakenteellinen vastaus tilanteeseen, jossa kaikki eivät mahdu työmarkkinoille ja kaikki tarvitsevat samat elämän perusasiat. Se turvaa pohjan, jonka varaan muu elämä voidaan rakentaa kestävällä ja realistisella tavalla.

Alkuperäinen Aleksi Salosen julkaisu Facebookissa.