MIELIPIDE: Perustuloa, mutta millä valuutalla? – Tuukka Lampela

Vierasblogissa pohditaan vapaasti erilaisia perustuloon liittyviä kysymyksiä. 

(Tekstiä on muokattu 2.10.2015.)

Perustuloa, mutta millä valuutalla?

Euro-rahaliiton jäsenvaltiot eivät voi käytännössä harjoittaa muuta kuin leikkauspolitiikkaa. Tämän osoitti viimeistään Troikan harjoittama Kreikan kyykyttäminen kesällä 2015. Onkin hyvin kyseenalaista, voidaanko Suomessa edes kokeilla minkäänlaista perustulomallia nykyisenkaltaisen euro-rahaliiton jäsenenä mm. kokeilun aluksi korkeiden bruttokustannusten vuoksi (esim. Vihreiden malli siis nettona kustannusneutraali), joiden kattamiseen jouduttaisiin todennäköisesti ottamaan hetkellisesti suuria määriä velkaa. Suomen valtio joutuu euron jäsenenä ottamaan velkaa yksityisiltä lainamarkkinoilta, kun taas esimerkiksi Ruotsin keskuspankki voi ”luoda tyhjästä” rahaa valtion julkisten menojen rahoittamiseen. (1)

Toisaalta jos Suomella olisi oma (rinnakkais)valuutta (mieluiten ECUXIT:in myötä) (2), niin perustulon rahoittaminen oman keskuspankin avulla sekä verotuksen hienosäätäminen perustulolle sopivaksi eivät olisi enää kuin teknisiä ongelmia (3, 4). Monet ekonomistit ja esimerkiksi Suomen Pankin johtokunta väittävät (5) että euroerosta ja oman valuutan käyttöönotosta olisi pelkkää harmia (kenelle?), mutta väitteet ovat tarkemmin katsottuna suurimmaksi osaksi virheellisiä. On hyvin harmillista, että vahvimmat talouspoliittiset mielipidevaikuttajat Suomessa eivät aja niinkään Suomen kansan kuin kansainvälisen pääoman etuja.

Joku saattaa olla myös sitä mieltä, että ei kannata antaa valtiolle rahanluontimonopolia keskuspankkirahoituksen myötä. Tässä tapauksessa voitaisiin harkita kunnallisten paikallisvaluuttojen ja valtion / kuntien omistamien julkisten ”keskuspankkien” / säästöpankkien (vrt. Postipankki) perustamista, ja perustulon jakamista paikallisvaluutassa. Kunnallispankki voisi pitää reservissä tarpeellisen määrän euroja /markkoja, ja laskea liikkeelle omaa paikallisvaluuttaansa, joka mahdollisesti olisi (tietyin ehdoin) vaihdettavissa euroiksi / markoiksi ulkomaan- ja ulkopaikkakuntien ostoksia varten. Talletuksien korot eivät karkaisi ulkomaille ja veroparatiiseihin, vaan jäisivät hyödyttämään paikallistaloutta.

Toisille taas saattaa yksinkertaisesti ajatus vastikkeettomasta eurojen, markkojen tai paikallisrahan jakelusta olla liikaa, mutta ajatus kansalaisten perustarpeiden täyttämisestä voikin herättää vastakaikua; alunperin perustulon tarkoituksena lie kuitenkin ollut kansalaisten perustarpeiden täyttämisen mahdollistaminen riittävän ostovoiman avulla ruoan, veden, vaatteiden, asunnon ja työn suhteen (jonkinlainen yleishyödyllisistä töistä tai jopa terveyden ylläpidosta (6) maksettava kansalaispalkka on myös erittäin tärkeä aihe pohdittavaksi).

Kaikki tuntevat Smartumin Lounas- ja Liikuntasetelit, sekä erinäiset kuntien käyttämät kesätyö- ja palvelusetelit (7): kutsukaamme tällaisia seteleitä yleisesti ”arvokeseteleiksi”. Soveltakaamme ja käyttäkäämme mielikuvitustamme: Miksipä osaa euro- / paikallisvaluuttamääräisestä perustulosta ei voisikin antaa ”korvamerkittyinä” arvokeseteleinä, eli esimerkiksi 20% perustulopotista olisi vain paikallistaloudessa kelpaavia ”vuokraseteleitä”, 20% ”ruokaseteleitä”, 10% joukkoliikenneseteleitä, 10% ”vaateseteleitä”, 5% ”energiaseteleitä” ja loput 35% euroja / markkoja? Tarkoituksena olisi siis tukea paikallista taloutta, sekä rajoittaa halpoja ulkomaisia nettikauppaostoksia ”kunnan rahoilla”; siis eräänlaista ”terveellistä itsekkyyttä / protektionismia” esim. Made in Chinaa ja halpaa vaateteollisuutta vastaan. Arvokeseteleitä voitaisiin soveltaa myös muiden sosiaalietuuksien (esim. asumistuki) ja harkinnanvaraisten toimeentulotukien maksamisessa.

Jos jollakulla ei olisi käyttöä vaikkapa vaate- tai joukkoliikenneseteleille, niin voitaisiin perustaa jonkinlainen Tori.fi:n kaltainen nettimarkkinapaikka, jossa ihmiset voisivat vaihtaa eri seteleitä keskenään. Kunta voisi mahdollisesti myös vaihtaa niitä euroiksi pienellä hävikillä, eli esimerkiksi 10 euron arvoisesta vaatesetelistä saisi vaikka 5-9 euroa takaisin, riippuen kuinka paljon kunta haluaa tukea paikallista ruoka-, vaate-, asunto- ja energiantuotantoaan. Toisaalta mitä enemmän kunta saa sisäisesti tuotettua perustarpeitansa (ja jos syntyy ylijäämää, myytyä muille paikkakunnille ja ulkomaille), sitä enemmän se voi esim. jakaa ”arvokeseteleitä” ja jopa myös euroja perustulon muodossa asukkailleen, tai panostaa julkisiin investointeihin, tai vaikka järjestää juhlia.

Olisi myös tärkeää miettiä, laitetaanko seteleihin (paperisiin / virtuaalisiin) jonkinlainen voimassaoloaika, esimerkiksi kuukauden / puolen vuoden päähän liikkeelle laskemisesta, tai jopa jonkinlainen demurrage- eli hamstrausvero (8). Näin ehkäistäisiin seteleiden hamstrausta ja kannustettaisiin pitämään paikallistaloudellista toimeliaisuutta yllä.

Jotta yrittäjät lähtisivät tällaisiin setelikokeiluihin mukaan, yritysten yhteisöveron kunnalle menevän osuuden (ja miksei muidenkin verojen) maksu tehtäisiin mahdolliseksi näillä seteleillä suhteessa 1:1, ja setelit olisivat vaikkapa kuukauden veropotin maksun jälkeen muunnettavissa myös euroiksi suhteessa 1:1, jotta yritykset voivat ostaa tarvikkeita ja raaka-aineita myös muilta paikkakunnilta ja ulkomailta. Koko verojärjestelmän täydellinen remontointi olisi tarpeen paikallisvaluutat ja perustulo käyttöönotettaessa, veropohjan uudisrakennuksen ponnistaessa perusarvoista käsin: halutaanko tukea verotuksen avulla paikallista työtä ja tuotantoa vai tuotteiden tuontia ulkomailta; halutaanko tukea verotuksen avulla ympäristöystävällistä toimintaa ja kestävää kehitystä vai halutaanko asioita mahdollisimman halvalla; millaista toimintaa halutaan tukea, ja millaista rajoittaa (mielestäni Viron yritysveromalli kannattaisi kopioida Suomeen, eli jos voitot jäävät yrityksen investointeihin tai palkanmaksuun, niistä ei peritä veroja) (4).

Kunnan rahatalouspoliittiseen työkalupakkiin olisi hyvä lisätä ”perus-perustulon” lisäksi ns. ”valinnanvarainen / ylimääräinen perustulo”, ”Quantitative Easing for the people” (9), eli eräänlainen suoraan kansalaisten ostovoimaan kohdistuva fiskaalinen stimulointi tai keynesiläinen elvytys (3); jos näyttää siltä että kunnan talous tai jokin sen osa-alue (esim. ruoantuotanto, vaatteiden tuotanto) kaipaisi lisää aktiviteettia / liikevaihtoa, voisi kunnan hallinto / muu demokraattisesti valittu elin päättää milloin tahansa antaa ”ekstraa” kuntalaisille joidenkin arvokeseteleiden (vaikkapa ruoka- ja vaateseteleiden) muodossa. Jos jokainen kuntalainen saisi iloiseksi yllätyksekseen huomata saaneensa vaikkapa 50e vaatelahjakortin, he ostaisivat tällä setelillä todennäköisesti erittäin mielellään paikallisen vaatetuottajan vaatteita tai kenkiä; vaatetuottajat ja suutarit taas ilahtuisivat saadessaan tuotteitaan kaupaksi, maksaisivat verojaan kuukausiksi eteenpäin etukäteen, ja ylijäämällä palkkaisivat työntekijöitä / maksaisivat bonuksia työntekijöille, sekä investoisivat uusia / parempia tuotantovälineitä.

Tällaisia ”määrällisiä helpotuksia kansalle” tulisi siis harjoittaa ainoastaan hyvin huolellisen harkinnan ja paikallisten yrittäjien mielipiteiden selvittelyn tiimoilta, ja ehkä parempana vaihtoehtona on aina verojen höllentäminen. Jos rahaa lasketaan liikaa liikkeelle, tuotannon kapasiteetin lähestyessä maksimiaan inflaatio alkaa nostaa hintoja. Jos taas taloudessa on liian vähän rahaa, yritykset eivät saa tuotteitaan menemään kaupaksi, vaikka ostohaluja kansalaisilla mahdollisesti olisikin. (10)

Summa summarum, erilaiset paikallisvaluutat ja ”arvokesetelit” voisivat osoittautua äärettömän tehokkaiksi työkaluiksi perustuloa käytäntöön sovellettaessa kunnallisella ja kansallisella tasolla. Erilaisia eri mittakaavoihin soveltuvia valuuttajärjestelmiä on perustavanlaatuisesti tutkinut ja kirjoissaan kuvaillut ja eteenpäin kehitellyt mm. Bernard Lietaer.

– Tuukka Lampela (https://tuukkalampela.wordpress.com/about/)

Lähteet:

(1) Valtion velalla ”pelottelusta” esim. Taloussanomat: Valtio ei ole kotitalous, http://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2013/10/09/valtio-ei-ole-kotitalous/201313961/12; Funktionaalisesta keskuspankkirahoituksesta, katso esim. Johanna Perkiö & Kaisu Suopanki (toim.): Perustulon aika (Into-kustannus 2012), Jussi Ahokas: Perustulo ja funktionaalisen rahoituksen malli. EKP ei voi rahoittaa esim. QE:n (määrällisen helpotuksen) avulla euron jäsenvaltioita Maastrichtin sopimuksen nojalla. Tästä mandaatistaan se on jo tosin antanut periksi vuoden 2015 helmikuussa n. 1000 miljardin euron arvoisen QE-päätöksen myötä, mikä osaltaan osoittaa koko mandaatin (jollei koko euro-rahaliiton) mielivaltaisuuden.

(2) Omaan valuuttaan siirtyminen toteutuisi parhaassa tapauksessa professori Vesa Kanniaisen johtaman EuroThinkTankin ehdottaman koko euroalueen laajuisen ECUXIT:in myötä, eli kaikki euron jäsenvaltiot ottaisivat kansalliset valuutat käyttöönsä ja eurosta tulisi jälleen korivaluutta, ECU, kuten 1990-luvulla ennen euron virallista käyttöönottoa; myös Paavo Väyrysen kansalaisaloite euro-kansanäänestyksestä esittää ECUXIT:iä eräänä ratkaisuna eurokriisin ratkaisemiseksi: http://en.eurothinktank.fi/?p=102;  https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1372;https://fi.wikipedia.org/wiki/ECUXIT.

(3) Funktionaalinen rahoitus, katso esim. Perustulon aika (2012), Jussi Ahokas: Perustulo ja funktionaalisen rahoituksen malli; http://blogit.image.fi/rahajatalous/funktionaalinen-rahoitus-kaytannossa/

(4) Perustulosta ja verotuksesta katso esim. Perustulon aika (2012), Pertti Honkanen: Perustulon rahoitus ja veromallit.

(5) Euro & talous, Antti Suvanto: Markan perään haikailu on turhaa,http://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2015/08/25/spn-neuvonantaja-markka-toisi-vakavia-ongelmia/201510824/12. Vastine kirjoitukseen EuroThinktankilta: Haikailua realistisen talouspolitiikan perään, http://eurothinktank.fi/?p=161.

(6) Entinen sosiaali- ja terveysministeri Eeva Kuuskoski on ehdottanut terveydenhuoltoon ennaltaehkäisevästä toiminnasta palkkion maksamista; paikallisvaluutalla tällaisesta toiminnasta kansalaispalkan maksaminen olisi vähintäänkin mielenkiintoinen kokeilu:http://www.studio55.fi/kokemuksella/article/asiantuntija-ehdottaa-terveydenhuoltoon-ennaltaehkaisevasta-toiminnasta-palkkio/4319914

(7) Katso esim. Espoon, Oulun, Tampereen ja Turun käyttämä Parasta palvelua-palveluseteliostojärjestelmä: https://parastapalvelua.fi/, sekä Smartumin nettisivut:https://www.smartum.fi/

(8) Demurrage-verosta katso esim. https://fi.wikipedia.org/wiki/Demurrage-vero.

(9) Basic Incone Earth Network: 19 economists call on the ECB to make ’QE for the people’ in a letter to the Financial Times: http://www.basicincome.org/news/2015/03/europe-quantitative-easing-for-people/

(10) Talouden mekanismien toiminnan edellä kuvattu analyysi perustuu fiat-rahaa käsittelevään (neo)chartalistiseen tai ”modernin rahan teoriaan”; katso esim.https://fi.wikipedia.org/wiki/Chartalismi. Aihetta ovat syvällisesti käsitelleet Ahokas & Holappa kirjassaan ”Rahatalous haltuun – irti kurjistavasta talouspolitiikasta” (2014), sekä blogissaan Raha ja talous, http://blogit.image.fi/rahajatalous/. Lisäksi talousdemokraatit ovat pitkälti samoilla linjoilla, katso esim. http://www.talousdemokratia.fi/, sekähttp://nyt.fi/a1305976663681.