MIELIPIDE: Perustulo on parempi kuin vastikkeellinen sosiaaliturva – Otto Lehto

Harvan mielestä sosiaaliturvamme ei kaipaa uudistusta. Ongelmana on, että sosiaaliturva on erittäin kallis, mutta se silti tarjoaa heikkoa laatua ja kohtelee käyttäjiään huonosti.

Perustulo tarjoaa vaihtoehdon nykyiselle järjestelmälle. Se mahdollistaisi työnteon ja sosiaaliturvan yhteensovittamisen. Selvä enemmistö (2/3) kansanedustajaehdokkaista kannattaa sitä, mikä on historiallinen saavutus.

Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa perustulo löytyy mm. Keskustan, Vihreiden, Vasemmistoliiton ja Piraattien vaaliohjelmista. Useissa tutkimuksissa on myös osoitettu, että enemmistö kansalaisista suhtautuu perustuloon myönteisesti.

On täysin mahdollista, että uusi hallitus ottaa perustulokokeilut hallitusohjelmaansa.

Mutta perustulolla on myös kilpailija. Toisena vaihtoehtona on alettu kääntymään vastikkeellisen sosiaaliturvan puoleen. Toiveena on tässäkin kannustaa ihmisiä töihin. Toisin kuin perustulossa, joka perustuu tarveharkinnan purkuun, vastikkeellisessa sosiaaliturvassa kannustavuus toteutuu erilaisilla pakkotoimenpiteillä, joiden pääasiallinen tehtävä ei ole auttaa ihmisiä löytämään tiensä takaisin työelämään, vaan tehdä sosiaaliturvasta niin vastenmielistä, että ihmiset vastentahtoisesti valitsevat työelämän.

“Pohjolassa ei voi ketään työntää vähimmäistulorajan alle – mutta hänen vapaa-aikansa voi anastaa. Ja juuri tämä vapaa-ajan menettämisen uhka saa ekonometrisen tutkimuksen valossa osan työttömistä hakemaan hanakammin työtä ja myös palkansaajat pysymään työssä. Aktivointitoimet toimivat, koska ihmiset yrittävät välttää niitä.”

Näin asian kiteytti VATT:in ylijohtaja Juhana Vartiainen. Tämän teorian mukaan siis paras sosiaaliturva on huono sosiaaliturva. Ja onkin totta, että puhtaan reduktiivisessa mielessä ainoa keino “parantaa” sosiaaliturvaa on heikentää sitä olemattomiin. Tämä on kuitenkin parannus sosiaaliturvaan samassa mielessä kuin vanhuksen tappaminen parantaa vanhustenhoidon kustannuksia. Yhteiskunta ilman laadukasta sosiaaliturvaa on kaiken kaikkiaan huonompi yhteiskunta.

Helposti unohdetaan, että perusturva voisi olla hyvä – luotettava, kannustava, automaattinen – ilman että se olisi liian laiskistava. Toimiva ja kansalaisia kunnioittava perusturva ei ole tehokkaan yhteiskunnan vihollinen, vaan sen välttämätön edellytys.

Vartiainen jatkaa, että koska “vähimmäistoimeentulo kuitenkin turvataan, on todennäköistä, että jossain vaiheessa turvaudutaan erilaisiin pakkoaktivointitoimiin ja vastikkeelliseen sosiaaliturvaan”. Nykyjärjestelmä näyttäytyy niin huonona, että ainoana ratkaisuna nähdään pakkokeinoja ja patistelua lisäävä, ja vapautta rajaava, vastikkeellinen sosiaaliturva.

Tässä keskustelussa helposti unohdetaan perusturvan perustuslaillinen funktio kansalaisoikeuksien toteuttajana. Tämä ei toteudu nykyjärjestelmän byrokratiassa. Ja aktivointitoimenpiteiden lisääntyessä myös byrokratian hirmuvalta, ja kansalaisten epätasa-arvo, lisääntyy. Onneksi meidän ei tarvitse valita huonoa vaihtoehtoa. Meidän on mahdollista tehdä perusturvasta sekä laadukkaampi että nykyistä kannustavampi.

Perustulo takaisi pohjan josta kannustaa. Osa-aikatötä ja pienipalkkaista töitä tekevien kannustimet paranisivat. Se takaisi kaikille, ilman tarveharkintaa, kohtuullisen perusturvan. Se olisi uuden talouden turvaverkko, joka ei luo perverssejä kannustimia eikä kohtele kansalaista kuin karjaa. Mallista riippuen se olisi joko täysin kustannusneutraali tai halpa.

Vartiainen, joka peräänkuuluttaa vastikkeellisen sosiaaliturvan perään, valittelee sitä tosiasiaa, että “aktivointi koetaan loukkaavana”. Sitä se onkin. Lisäksi se on turhaa.

Perustulo tekee saman kuin “aktivoiva sosiaaliturva” – se poistaa nykytilanteen, jossa sosiaaliturva kilpailee työmarkkinoiden kanssa. Perustulo, joka ei ole liian korkea, poistaa sosiaaliturvan passivoivan luonteen. Ja toisin kuin epäinhimillinen, tehoton ja kallis aktivointipolitiikka, se samalla takaa ihmisille automaattisen sosiaaliturvan. Vain sosiaaliturva ilman nöyryytystä mahdollistaa, että kaikkia kohdellaan ihmisarvoisesti.

Sosiaaliturvan kokonaisuudistusta mietittäessä onkin järkevää pitää molemmat tavoitteet mielessä: 1) kannustavuuden lisääminen ja 2) perusturvan toteutuminen. Nykytilanne on sietämätön molemmilla mittareilla. Vastikkeellinen sosiaaliturva parantaa ensimmäistä lievästi mutta heikentää jälkimmäistä. Perustulo sen sijaan olisi parannus molempiin.

Otto Lehto, puheenjohtaja,

BIEN Finland – Suomen perustuloverkosto ry

Lähde:

Vartiainen Juhana: “Hyvinvointivaltio ja markkinatalous”. Yhteiskuntapolitiikka 79 (2014):3. Netissä: https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/116223/vartiainen.pdf