Heikki Hiilamo: Perustulon avulla eroon köyhyydestä

Juhani Aho (1912) kirjoittaa lastussaan Sasu Punanen: “Luonnonlahjat ovat epälukuiset ja sen tähden niistä lieneekin jokainen saanut oman osansa. Tavallisesti kyllä puhutaan lahjakkaista ja lahjattomista ihmisistä, mutta se tulee kai siitä, ettei kaikkia ihmisiä saada nähdä heidän oikeassa ympäristössään. Mutta anna heidän kunkin päästä omalle alalleen, niin näet, mihin heistä mikin kelpaa. Luulit häntä aivan mitättömäksi mieheksi ja yht’äkkiä saattaa hän esiintyä lajinsa täydellisimpänä.”

Uskon, että perustulo antaisi nykyjärjestelmää selvästi useammalla mahdollisuuden “esiintyä lajinsa täydellisimpänä”. Juuri tämä sykähdyttää minua perustulossa.

Perustulon tehtävänä ei ole mielestäni tarjota lokoisaa elämää yhteiskunnan kustan-nuksella, vaan reittejä ulos köyhyyden ja syrjäytymisen labyrinteistä. Tämä tarkoittaa eri-laisten loukkujen purkamista. En välttämättä kaipaa perustuloa tuhoamaan kapitalismia (ehkä kuitekin sitä heikentämään). Sen sijaan haluan perustulon vahvistamaan heikoimmassa asemassa olevien työhaluisten ja osatyökyisten asemaa työmarkkinoilla.

Perustulo ulottuu kaikille, mutta sen merkitys on suurin niille, jotka ovat tällä hetkellä perusturvan saajia tai sosiaaliturvan väliinputoajia – kuten pätkätyöläiset, free lancerit ja muut itsensä työllistävät. Perustulo ei heikennä palkkoja eikä vaikuta ansioturvaan.

Valitettavasti perustulokeskustelua ympäröi väärinymmärrysten, ennakkoluulojen ja löysien määritelmien sumu. Uskon, että voimme poistaa sen etenemällä kohti perustuloa pienten askelien kautta.
Tässä yksi ehdotus reitiksi kohti perustuloa:

1. Sosiaaliturvan yksilöllistäminen
Ensimmäinen toimi on puolison tulojen tarveharkinnan poistaminen työmarkkinatuesta vuoden 2013 alussa. Seuraava askel on asumistuen ja toimeentulotuen henkilökohtaisuus.

2. Yhdenvertaisen kohtelun takaaminen sosiaaliturvassa
Asuinkunta ei saisi vaikuttaa sosiaaliturvan myöntämiseen (esimerkiksi ehkäisevän toimeentulotuen käytössä tai muutoin toimeentulotuen myöntämisessä).

3. Etuuksien yhdistäminen
Ensivaiheessa pitäisi yhdistää työttömän peruspäiväraha ja työmarkkinatuki, toisessa vaiheessa työttömän perusturva sekä vähimmäismääräiset äitiys-, isyys-, vanhempain- ja sairauspäivärahat.

4. Byrokratian karsiminen
Perusturvassa olisi siirryttävä yhden luukun periaatteeseen. Tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi toimeentulotuen normitetun perusosan siirtämistä Kelan maksettavaksi yhdessä asumistuen parantamisen kanssa.

5. Tulovähenteisyyden lieventäminen
Pitkäaikaistyöttömät ja nuoret työttömät voisivat saada määräajan pieniä ansiotuloja ilman, että ne vähentäisivät työttömän perusturvaa tai muita sosiaaliturvaa (nyt on päätetty jo kuukaudesta). Perustulon lopullisena tavoitteena on, etteivät ansiotulot vähennä lainkaan perustuloa.

6. Verotuksen yksinkertaistaminen
Nykyinen kunnallisvero ja valtionvero lukuisine vähennyksineen voidaan korvata yksinkertaisemmalla asteikolla, jossa on vain yksi tai korkeintaan kaksi porrasta. Kansalaiset voivat itse laskea omat veronsa ja tietää jo ennakkoon, paljonko heille jää käteen perustulon jälkeen.

Jokainen askel tällä polulla tekee seuraavan askeleen helpommaksi. Huomaamme vähitellen, että on turhaa ja tyhmää vastustaa köyhien mahdollisuuksia itse parantaa omaa asemaansa.

Heikki Hiilamo